tiistai 9. elokuuta 2011

Cold Cold Ground MMXI Kiertuepäiväkirja



Rooleissa:
COLD COLD GROUND:
Tarinankertoja, minäkuva: yhtyeen rumpali H.Dine, astmaatikko, Pessi, kuulemamme mukaan hieman kusipää.
Hauptmann D - Yhtyeen laulaja, keulakuva, taiteellinen johtaja, sairas persoona ja yleensä kuskina.
Mr. Bunny - Yhtyeen kitaristi, sisäinen south park -hahmo, musiikillinen vastaava.
NooZ- Yhtyeen bassotaiteilija, videotaiteilija, armoton visionäristi ja elävä kameranjalka.
Jay Tan - V For Violence -yhtyeen keulakuva, välttää hiilareita kuin ruttoa
Kunt - V For Violence -yhtyeen rumpali, puhe- ja huumorikone.
Mr. Kock - V For Violence -yhtyeen toinen kitaristi, autoilun uhri monessakin mielessä.
J. Salo - V For Violence -yhtyeen toinen kitaristi, elää eritteillä kaikissa muodoissaan.
Janysz - V For Violence -yhtyeen basisti, rauhallisuuden tyyssija, tippui rundin lopussa noroviruksen uhrina pois.
Illuusia - H.Dinen elämänkumppani, taltioitsija tampereella.
Eetu Moisio - Apples of idun -yhtyeen vokalisti
Timo Jutila - Elävä legenda
Apples of idun
Scorngrain
Thai Massacre

Perjantai 4.3.2011, Turku S-Osis
Tänään se alkaa, the march of the pigs. Herään outoon ääneen, en pysty käsittelemään sitä vielä. Riittää että käännän kylkeäni, että saan päiväni käyntiin. Vieressäni makaa kuvankaunis ilmestys joka hymyilee minulle, olen onnenpekka parhaasta päästä. Olen peikko, hän minun peikottareni. Olen Pessi, siinä on minun Illuusia. Elämänkumppanini. Päivä ei voisi paremmin alkaa! Tajuntaani iskee informaatiota lisää. Tänään se alkaa, sirkus, sairauden ja synnin fiksaatio suomessa, Turpashokki MMXI. Kaivaudun ylös ja tarkastelen virallista pesääni, olen todellakin peikko. Fiksaatiopeikko, muu yhtye päättäköön omat roolinsa. Päätän että olen peikko!
Olen pakannut varusteeni edellisenä iltana, olen valmistaunut. Harvinaista toimintaa minulta. Kaikki tarvittavat tarvikkeet ovat valmiina.
Suutelen Illuusiaa ja lähden sirkusen matkaan. Olemme sopineet kuinka sirkus liikkuu.
Matkaan Helsingin ytimeen, ja siirryn M-Junaan. Olemme sopineet tapaamisen. Kunt ja J.Salo ja minä. Matkaamme isolla autolla. Mr. Kock ja Jay Tan ovat jo ensimmäisessä määränpäässä, Suomen Turussa radiohaastattelun takia. Tosiaan, Turku. Onneksi muistin passin. NooZ, Hauptmann D ja Mr. Bunny tulevat CCG kulkurilla perästä. Cold Cold Ground on suomen tyhmin bändi joka piakkoin jälleen todistetaan.

Tapaan J.Salon sovitussa paikassa ja myös Kunt kaartaa aivan hetkessä paikalle. Hyppäämme autoon ja aloitamme matkan. Meidän on määrä olla Turussa klo 17.00 paikallista aikaa. Lähdemme klo 14.00 Suomen aikaa, koska kukaan ei ole varma mikä aikavyöhyke Turussa vallitsee.
Matkamme sujuu rennossa ilmapiirissä, huumori lentää ja juttu luistaa, Mahtavaa tavata pitkästä aikaa!
Teemme yhden nopean pysähdyksen, osa ottaa kahvia, minä en. Peikot eivät tykkää kahvista, mutta kofeiini menee. Kuntin virallinen sponsori, Rockstar Energydrink -lava hupenee seurassani nopeasti. Varaan heti kaksi tölkkiä.
Ylitämme maan rajan sotilailta huomaamatta ja olemme luvatta Turussa, se lisää jännitystä edelleen. Yritämme näyttää turkulaisilta ettei poliisi kiinnitä huomiota, mutta toteamme sen olevan mahdotonta, olenhan peikko, Kunt enemmän mustetta kuin ihmistä ja J.Salon suupielestä valuu paskaa, puheenmuodossa.
Soitan Hauptmann D:lle, kysyn heidän sijaintiaan. He ovat myöhässä. Idea lähteä perjantai iltapäivällä kello 15.00 Helsingistä Turkuun osoittautuu hankalaksi ruuhkan takia, mutta kuka nyt tällaista osaa ennustaa! Kaikki muut paitsi Cold Cold Ground, yhteinen äo:mme putoaa jälleen.

Perillä meitä ottaa vastaan Jay Tan, Mr. Kock ja Apples of idun yhtyeen vokalisti Eetu Moisio. Eetu juo kaljaa ja hymyilee, kuten tekee koko loppuillan.
Tyhjenämme backlinen Kuntin autosta, se ei vie kuin hujauksen. Kasaus toisen hujauksen. Olemme valmiina alta aikayksikön. Alkaa sirkuksen vittumaisen osuus, odotus. Loppu CCG on jo paikalla myös. Ihana jälleennäkeminen sitten eilisten kenraaliharjoitusten. Aamulla källitin kavereita laittamalla sähköpostia etten pääse keikoille, osa oli paskonut housuun ja osa saanut sydärin. Källini onnistui, pirun sarvet näkyvät peikon päästä.
Jay Tan ja Kock laittavat VFV:n paitamyyntiä. Liityn seuraan, ja aikani kuluksi lajittelen joka paidan koon mukaisesti, miesten s, naisten s, miesten m ja jne jne. Tämä on tehty ja soitan kotiin Illuusialle. Saan hänen äänestää energiaa, joita en niistä tölkeistä saa! Soundcheck-aika. Käytämme VfV:n backlineä järjestään, minua hävettää. Lainaan myös Kuntin symbaaleja. Omani ovat rikki, mutta olen köyhä. Yöpeikon palkoilla ei juhlita, saatika osteta symbaaleja noin vain. Kunt myöntyy vaikka kasvoiltaan paistaa totuus. Ahdistaa. Kunt on yksi parhaita ystäviäni myös siviilissä, päätän ottaa asian puheeksi myöhemmin.
Soundchek sujuu kuin tanssi, kaikki on hyvin ja soundi hyvä.
Soittojärjestys tänään on VfV, CCG ja AOI. Tänään piti olla myös Evestus, mutta he peruivat sairastapauksen vuoksi. Asian tunteellinen taso ei kosketa minua mitenkään, koska soittoajat ovat valmiiksi todella myöhäiset.

Aloitamme backstage-elämän, korkkaan oluen ja aloitan maskeerauksen. Paljastan todellisen minäni, kuten koko muu Cold Cold Ground -jäsenistö. Kaikki luulevat, että laitamme maskeja, EI! Päinvastoin, pyyhimme maskit pois ja paljastamme oikeat itsemme! Valkoinen maali ei levity, se puhdistaa omat kasvoni pois antaen oman itseni tulla esiin. Hymyile saatana, hymyile!!

V For Violence aloittaa. S-Osiksen lava on hieman pienehkö. Kavereille ei jää tilaa juuri kun moshaukselle. Onneksi VFV osaa esiintymisen salat! Setti on viihdyttävä. Käyn Eetu Moision kanssa myymässä hieman lippuja ja yritän kaupata paitoja ja levyjämme vfv:n keikan aikana. Turun keikkojen yleisöennätys on kuulemma tehty aikoja sitten. Porukkaa on paikalla oikein mukavasti. Siirryn vielä bäkkärille lämmittelemään ja vesitankkaukseen. Vesi on tärkeä elementti, silloin ei hyydy vaikka hikoilee. Vfv lopettaa, nopea vaihto ja meidän vuoro.

Aloitamme ns. rumpuintrolla. Soitan yksin koneiden ja säksättämien päälle, tunnen itseni aina sen hetken ajan rumpaleiden Bon Joviksi. Mr. Bunny ja NooZ liittyvät seuraani, jatkan soittamista, pyöritän ja viskon kapuloita. Saan ne kiinni. Se on bonusta, josta ei saa etupisteitä vaan henk. koht. pisteitä. Pärjään hyvin. Kunt seuraa lavan vieressä ja hymyilee, tunnen oloni varmaksi. Olemme rumpuveljekset. Soittotyylissämme on paljon samaa, molemmat ovat seuranneet Tommy Leetä ja Seven Antonopoulosta, rumpujumalia.
Intro loppuu, minä hallitsen nyt tätä kaaosta! PIGS lähtee, nostan katseeni yleisöön, vittu! Siellähän on kansaa, nehän katsoo meitä, ne laulaa mukana, ne tietää biisit ja diggaa täysillä. Palkitsen heidät sylkäisemällä niin kaus yleisöön kun voin.
Settimme etenee varmasti ja meininki pysyy alusta loppuun. Raivo, avainsana.
Yleisö todella tykkää, sen todistaa se että soitamme encoren. Encore jää kiertueen keikoista ainoaksi. Onko Turussa siis Cold Cold Groundin tulevaisuus?

Keikka loppuu ja suuhun jää hyvä maku. NooZ kärsii vesiliukoisesta naamasta, se valuu hien mukana silmiin. NooZ näyttää kuin kissa-allergisen ihmisen naamaan olisi hierottu kissaa oikein urakalla. Liekkö peikkoallerginen. En usko.
Kaikki ovat tyytyväisiä, pieniä mokia lukuunottamatta keikka oli hyvä, ei loistava, mutta hyvä. Tästä on hyvä lähteä parantamaan. Yleisön palaute on loistavaa, monet kehuvat urakalla. Hyvä etteivät he näe sitä, mitä me.

Nopea vaihto ennen Apples of Idunia. Kaikki on valmista ja he pääsevät vauhtiin. Minä, Kunt, J.Salo ja Jay Tan matkaamme vielä yötämyöten Helsinkiin. Sovimme muiden kanssa että voimme lähteä ja he pakkaavat backlinen. Reilua, itseasiassa aivan helvetin reilua!
Pakkaudumme Kockin autoon. Matkalla paska valuu jokaisen suusta, puhumme keikasta ja meiningistä. Dissaamme folk-pakana-viikinki-..mitäpaskaalie metallin suohon, kukaan meistä ei ymmärrä sitä genreä, se on ihan sysipaskaakuraa. Ei voi mitään. En väitä että kaikki tykkää meistäkään, ne varmaan tykkää papanoista. Niitä tulee pupujen pyllystä, eli persereiästä.

Jay Tan kotiin. H.Dine pesäänsä, Kunt ja J.Salo jatkavat vielä koteihinsa.
Valvon kotona, Illuusia herää aikaisin töihin. Valvon siihen asti ja menen itse vasta nukkumaan kun Illuusia lähtee töihin. Kello on 06.15.

LAUANTAI 5.3.2011, Karjaa, Pub Norris.

Herään pesässäni, Illuusia tulee kotiin. Olen onnellinen! Vietän tavallista arkipäivää iltapäivään asti, kunnes sirkuksen on aika siirtyä. Matkat ovat lyhyitä joten voin viettää yöt peikkopesässäni, en pane vastaan! Edes eläintä.

Siirryn taas julkisen liikenteen ansiosta M-Junaan ja meinaan myöhästyä. Juna lähtee juuri kun tulen sisään, täpärällä. Kuuntelen matkan musiikkia, Bring Me The Horizon. Se on paras!
Tapaan Kuntin ja J.Salon samassa paikkaa kun eilen. Jälleennäkeminen on iloinen! Noudamme Jay Tanin ja aloitamme matkamme seuraavalle sirkusetapille, Karjaalle. Se on kuulemma Suomessa mutta kylteissä on ensin ruotsinkieliset nimet ja sitten suomenkieliset, pidän sitä koomisena, enkä ole yksin.
Matkamme on lyhyt ja leppoisa. Perillä ovat jo kaikki muut! Roudaus on tehty, sopivasti perillä siis. Tällä kertaa paikka on hieman erillainen, lava on "lava", lattiatasossa erivärisellä parketilla kuin lattia itse. Hotellihuone, jossa Janysz ja Kock yöpyvät, se vasta onkin jotain. NooZ, Bunny ja Hauptmannin Dee sen sijaan saavat jo hotellihuonetta muistuttavan huoneen, mutta sielläkin haisee. En yövy täälläkään, joten en jaksa välittää.

Soundchekissä toteamme, että kaikkihan on aivan helvetin hyvin! Kaikki kuullostaa buenolta. Mahtavaa! Siirrymme syömään. Pitsaa. Jay Tan ei juhli. Kunt ottaa salaattia. Paljastamme taas itsemme CCG ryhmän kanssa hotellihuoneessa. Hei taas H.Dine totean peilille, älä kerro kaikille, hymyile poika vaan.
Soitamme tänään ensin. Paikalla on 15 ihmistä. Emme anna sen haitata! Miksi antaisimme! Karjaalla ei harrasteta siis syntiä. Intro soi ja meikä määrää. "Sikoja olette saatana!", Hauptmann D huutaa.
Paikalla on 15 lipunostanutta, mutta meillä on hauskempaa kuin eilen. Soitamme periaatteessa VfV:n tovereille ja huuli pyöreänä seuraaville Karjaalaisille. Ja sehän passaa!
Settimme on eilistä lyhyempi. Samoi tekee VfV. Mutta hekin vetävät täysillä. Luonnollisesti!
Otan tiskiltä palkkioni tästä kaikesta, yhden keskioluen muovituoppiin. Sen Pub Norris meille suo. En valita, voisin jäädä ilmankin.

Keikan jälkeen meininki on rento ja hyvä. Kaikki hehkuttavat toisiaan vuoron perään, siis bäkkärillä. Bändit toisiaan. Hauskaa nimittäin on! Kunt antaa vinkkejä crab-coreen ja Jay Tan juo carilloa pullosta.
Kamat kasaamme hetkessä, samoin pakkaus käy nopeammin kuin vaatteiden pukeminen. Tetristä Kuntin pakuun. Olemme valmiit. Hyvästelemme toverimme seuraavaan kertaan. Kunt, J.Salo ja minä lähdemme taas nauttimaan unesta kotiin.
Kätevää kiertää ja nukkua yöt kotona, täydellistä kiertue-elämää!

Matkalla muistelemme nuoruutta. Luoja että on hauskaa! Juon Rockstaria, en kaljaa. Olen selvinpäin. Juhlin myös sitä!
Kunt ja J.Salo pudottavat minut pesääni. Tapaamme taas pian!
Peseydyn ja ryömin Illuusian viereen joka nukkuu jo. Kaivaudun syvemmälle ja nukahdan.

10.3.2011. Tampere, Vastavirta.

Herään uskomattoman hyvään ääneen, puhelimeni syöksee The Dillinger Escape Plania ja näytössä lukee herätys, tällä lähtee päivä kuin päivä! Tavarat, valmiiksi pakattu. Luonnollisesti. Aamutoimien jälkeen lähdemme matkaan. Nyt matkaan lähtee myös Illuusia, PARASTA! Illuusia omaa silmän, sitä se käyttää kun taltioi aivan loistavasti meitä kuvina, kameralla.
Kuljemme vanhaa tuttua reittiä kohtaamispaikkaan josta Kunt noutaa meidät. Tampereelle on jo matkaa. Juhlin Kunt sponsorisopimusta ottamalla Rockstarin, se on toinen energiajuoma tänään. Eikä ole vielä edes iltapäivä. Poikkeamme Kunt kotona joka kärsii selkäkivuista. Ilmeisesti painava ruumis. Totta! Betoni painaa. Remonttitöitä, kuollutta betonia. Kunt nappaa särkylääkettä ja lähdemme matkaamaan kohti Tamperetta. Matkan puheenaiheet lentävät laidasta laitaan. Pysähdymme välissä syömään ja teen täydellisen rikoksen! Tilaan burgerin ja juoman, mutta saan pöytään aterian, mutta maksoin vain burgerista! HAHAA! Syön kaiken ja nuolen lautasen perään, että rikokseni kruunautuu. Kirsikaksi otan salaattia ja kahvin, jota en edes juo vaikka kuuluu annokseen.

Kuntin auto on hifi. Sitä ei luultavasti tarvitsisi ajaa, jos osaisi painaa oikeaa nappia, vaan auto kuskaisi kyydissä olijat määränpäähän. Matka Tampereelle sujuu katsomalla näyttöä enemmän kuin ulos ikkunasta. Löydämme kaiken vaivatta. Yövymme hotellissa, rockelämää ja oma peikotar mukana, tästä ei rockelämän pidot parane. Nautin joka hetkestä täysin siemauksin.
Näyttö ohjaa meidät kääntymään oikeasta kohtaa. Kunt on kääntävinään rattia, vaikka uskon edelleen koneen tekevän sen.
Tampere vain liikkuu taustalla, ja punainen piste näytössä kertoo mikä on mikäkin paikka ja kuka on kukakin, ja avot: perillä.
Illuusia jää keskustassa pois aivan hotelimme vieressä. Me jatkamme keikkapaikalle, joka sijaitsee muutaman kilometrin päästä keskustaa. Se löytyy helposti. NooZ on jo paikalla. Menemme yläkerran baariin odottamaan että pääsemme sisälle vastavirtaan. Kunt ja NooZ tilaavat kahvit, itse otan kuivan siiderin, mutta vain koska on happyhour.
Saamme karua tosielämän faktaa:
Mr.Kockin auto on levinnyt jonnekkin päin Vantaata, ensin hidastui vauhti, sitten välkkyi valoja, kamikaze ääni ja PUM. Muut myöhästyvät hiukan, mutta ehtivät roudaukseen. Myös Bunny ja Hauptmann D tulevat. Paikalla on myös illan kolmannen orkesterin Scorngrainin jäseniä. Kamat kasaantuvat alta aikayksikön ja soundchekit voivat alkaa. VfV aloittaa. Kasaamme paita myyntiä tällä aikaa. Soundit ovat hyvät ja jykevät, kuten kuuluu. Meidän vuoro. Hommat sujuvat rasvatusti, kaikki hyvin.
Illuusia saapuu paikalle. Vastavirta on hassu paikka. Se on mukavan oloinen, lava on hyvä ja soundit myös, mutta miksi se on näin kaukana ytimestä? En ymmärrä. Paikalle saapuu kourallinen ihmisiä heti alkuun, eikä lisää tule.
Valkoista naamaan ja hymyä perään. Olen taas valmis! Kerkesin arkipäivät ikävöidä oikeaa itseäni. Sitä hymyä, joka naamalle on piesty, mutta tohtori sanoi että sillä selviää.
Hoidan paitamyyntiä ja pelaan pöytäfudista, maskeissa. Miksen tee tätä muutenkin vapaalle Helsingissä mietin, liiku omana itsenäni. Mietin sitä tovin lisää. Mitä tekisivät ne normaalit ihmiset jos kävelisin vastaan, yhteiskunta huutaa ja neonvihreät tuomitsee, katselisin valkoista pyöreää huonetta vain koska olisin oma itseni, mutta tiedän! Etten olisi ainut. Jossain joku muukin miettii miksi se istuu pakkopaidassa kun hän ei sitä viinaa isän suuhun kaatanut ja käskenyt lyödä.
Scorgrain aloittaa. Heillä on ns kotikenttäetu, selvästi monet ystävät ovat paikalla. Ei pahalla heidän liveshowtaan kohtaan, mutta paljoa ei vaadita pestäkseen se.
Meidän vuoromme, vaihto lennosta, intro pyörii ja lauteille. Yleisöä ei ole, samat ihmiset kuin alkuillasta. He seuraavat mutta kauempana, osa on lähempänä lavaa. Syöksämme raivoa ja omaa showtamme. Havahdun yhtäkkiä faktaan, etten saa happea. Muistan etten ottanut astmapiippua ennen keikkaa, keuhkot kuihtuu kokoajan. Vedän biisin kunnialla loppuun ja kiitän itseäni, että astmapiippu kulkee aina keikkahousujen taskussa. Vedän pokkana henkoset alatomin vieressä ja jatkan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan amatööritouhua vaikka voikin viedä hengen, en ole kuolematon, ihan tavallinen peikko.
Loppusetti sujuu kuin tanssi. Keskityn omaan suoritukseen ja panostan uusin jippoihin. En voi olla näkemättä kuinka yleisöstä poistutaan välillä ulos tupakalle, en ymmärrä miksi maksetaan lipusta ja tullaan katsomaan bändiä ja käydään välillä tupakalla. Ellei ole sitten maksanut jostain toisesta sen illan bändistä, hmm.
Setti on lyhyempi taas. Keikan jälkeen Hauptmann D myöntyy suorittaneensa vähän pakollisesti, ei vain lähtenyt. Omalla tavallani ymmärrän keulakuvan roolin olevan vaikea, pitää ottaa yleisö joka ravaa röökillä välllä. Ymmärrän täysin, itselläni on luojan kiitos vain yksi mode livenä, täysillä, on siellä sitten miljoona sekopäätä tai yksi lipunmaksanut.

VfV aloittaa. Seuraan Illuusian kanssa. Molemmat tykkäämme helvetisti tästä bändistä! Mukavaa seurata heitä livenä monena iltana. Nautin. Nautin tänään myös alkoholia. VfV setin loputtua nopea purku ja roudaus. Kunt, J.Salo ja Jay Tan suuntaavat kotiin. Loput tilaamme tilataksin keskustaan. Koko CCG + Mr. Kock ja Janysz VfV;stä, ja rakas Illuusiani. Suuntaamme Tampereen Henry's Pubiin. Afterparty toimii aina. Pääsemme kaikki myös sisään, vaikka NooZ näyttää kuin sen päähän olisi paskantanut lokki, valkoista valuu. Ei haittaa. Nautimme illasta kunnes sen pysäyttää yksi henkilö, taustalla oleva häly ja musiikki lakkaa päämme sisällä, ilmi elävänä Timo Jutila. Muistelemme itkukurkussa suomen vuotta 1995 tai 85 ja näiden veteraanien taistelua MM-jäällä ja sitä Jutin takakeno lämäriä, ja se tuuletus perään, emme voi todeta kuin: TIIMO JUTILA, TIMO JUTILA, TIIMO JUTILA, TIMO JUTILA!
Kukaan ei uskalla lähestyä ja annamme Jutilan pysyä meille edelleen fiktiivisenä hahmona, ehkä se oli vain humalan tuoma harha.
Mahtavaa! Kaikki syttyvät tästä liekkeihin, NooZ kaappa Bunnyn kainaloonsa ja he aloittavat villin bailaamisen, aina Titanicin "i feel i can fly" hetkistä koko porukan yleiseen kreisibailaukseen. IHQ huudetaan!

Pilkku tulee ja huojumme hotellia kohti. Se on kivenheiton päässä mutta tässä kunnossa ei kivi lennä joten matka tuntuu ikuisuudelta, Tampereen sääkin on aivan karmea. Tuulee ja lunta. Löydämme perille ja hajoamme omiin sviitteihimme. Koko konkkaronkka yöpyy samassa hotellissa. Se olisi yleinen luulotila, että kaksi rockbändiä samassa hotellissa olisi painajainen.
Meidän hurjuus kulminoituu siihen että Bunny ja NooZ saavat ilmaiseksi, ihan tuosta vain, Kebabit joiltain hampuuseilta, jotka paljastuivatkin Jätkäjätkät -yhtyeen jäseniksi. NooZin jutellessa joutavia, Bunny on jo syönyt kaiken. Peikkoperhe on jo ollut untenmailla. Hullua sakkia, vai tyhmää. Mitä nyt pupuilta ja peikoilta voi odottaa.

11.3.2011, Hyvinkää, Pelikenttä.

Herätys on karu, puolituntia aikaa ja huoneesta pitää olla pois. Ei auta. Ei onnistu. En tiedä kumpi peikko tarvitsee aikaa, Pessi vai Illuusia.
Teemme aamutoimet ja poistumme ehkä n. klo 13.00. Onneksi ketään ei ole näkynyt ja kuulunut. Käymme Illuusian kanssa syömässä ja kiertelemässä Tampereella. Mahtavaa! Tällaista parisuhde kaipaa, hotelliöitä, ulkona syöntiä ja hengailua.
Myös Hauptmann D, Bunny ja NooZ ovat selvinneet, Dee soittaa ja antaa aikataulu ohjeita. Roker tät.
Joudumme siirtymään Vastavirtaan josta haemme loput kamat ja hyppäämme Hauptmann D:n autoon matkaamaan Hyvinkäälle. Löydän Vastavirran narikasta pussista kaksi tölkkiä olutta, otan ne.
Automatkalla rakennamme yhtyeen tulevaisuutta. Bisnestä. Miksei soittoa ja hauskanpitoa mietin, mutta näen pointin rahallakin, harmi ettei minulla ole sitä.
Illuusia suuntaa Hyvinkäältä pesäämme. Me taas paikalliseen musiikkikauppaan. Soitan sähkörumpuja ja näen kuinka myyjää vituttaa armottomasti. Soitan tahallani niin kauan kuin mahdollista. Bunny liittyy seuraani, hän soittaa pianoa ja minä sähkörumpuja. Myyjä haluaisi tappaa kaikki. Nauramme paskaista päälle. Kapulat joilla soitin ei voi laittaa myyntiin koska niihin jäi millisirun verran mustaa kumipaskaa, myyjää vituttaa vielä enemmän. Sanon ostavani kapulat ettei kaveri menetä työtään. Saan alennusta jos olen hiljaa. Tyydyn sopimukseen.
Mietimme ulkona kutsuvamme kaverin keikalle, kokeilen ovea ja se on lukossa. Outoa vaika liike sulkee vasta kahden tunnin päästä.
Suuntamme syömään. Saan kuulla varhaista Cold Cold Groundia, olenhan tulokasjuniorirookie tässä ryhmässä. Väsyttää syönnin jälkeen, tarvitsen rockstaria.
Muut ovat jo pelikentässä kun saavumme syönniltä sinne. Roudi alkakoon. Saamme tiedon että Janysz kärsii pahoinvoinnista ja kuumeesta eikä voi soittaa tänään, VfV soittaa siis ilman basistia. Olen harmissani tilanteesta. Pyrimme kaikki pitämään käsihygieniasta huolen koska ilmassa on noroviruksen riskiä, mahassa tuntuu heti outo tunne, luulosairaus. Vittu olen tyhmä.
Työnnän käteni kurkkuun, vatkaan muniani ja kättelen kaikki läpi. Ei se ota jos ei anna.
Kunt kertoo nukkuneensa edellisenä yönä kaksi tuntia, raukka joutui aamulla töihin. Välttelen Kunttia etten saa turpaani. En halua ärsyttää hyvää ystävääni, en tiedä miten hän jaksaa nyt huumoria. Seuraan kuinka Bunny tekee uutta kappaletta ja sen koneosia tietokoneella. Soitan Illuusialle.
Teemme soundchekin ja kaikki on hyvin. Tietysti. Soitan taas Illuusialle. Nyt on jotenkin tylsää. Kasaan paitamyyntiä ja seuraan vain mitä ynpärillä tapahtuu.
Alamme taas laittaa meitämme kuntoon. Tällä kertaa vedän astmapiippua kahdesti. Thai Massacre aloittaa. En kerkeä seuraamaan. Laitan naamani kuntoon. Juon vettä ja lämmittelen. Bäkkärinä toimiva tankkivarasto on kylmä. Vituttaa. Thai Massacre lopettaa, taas nopea vaihto. Teen emämokan. Unohdan Kuntin china symbaalin jonka lainaamisesta ei ole ollut puhetta. En yksinkertaisesti huomaa tilannetta vasta kun keikalla. Tiedän että nyt vituttaa kahta rumpalia tässä talossa, ja tietääkseni talossa on tällä hetkellä kolme rumpalia, joista yksi aavistaa että kahta vituttaa. Ei voi mitään. En voi vaihtaa sitä lennosta keikan aikana, vie liikaa aikaa. Tyydyn pahoittelemaan tilannetta.
Keikka itsessään on raivoisa, ja helvetin hyvä! Yleisöä on paikalla hyvin. Nautin joka hetkestä. Tätähän varten siellä varastossa kyhnötettiin. Juhlaa!
Keikan jälkeen paitamyynti käy, paitaa menee, levyjä myös, nimmareita saadaan jakaa ja kuviakin oteltiin. Kehuja tulee joka suunnasta. Pääsen hengähtämään. Rouva Kunt hoitaa paitamyyntiä ja VfV louhii. Laitan siviilit päälle ja siirryn paitamyyntiin. Nautin VfV:n keikasta taas. Janyszin poissa olon huomaa, mutta bändi ei anna sen painaa. Oikein!

V For Violence on vitun hyvä bändi! He lopettavat. Kamat laitetaan nopeasti purkuun ja autoihin. Paikkakin on menossa kiinni. Pahoittelen Kuntille käyttämääni symbaalia, en ota selvää haittasiko se vai ei. Tänään ainakaan.
Hauptmann D, vanha ratsu halkoo asfalttisavanneja kohti helsinkiä. Istun etupenkillä. NooZ ja Bunny takana. Puhumme keikoista joita olemme tehneet. Kaikki ovat samaa mieltä. Saan pelata CCG tietokone peliä. Ehkä saamme sen nettiin myös muille jakoon, silkkaa parhautta koko peli!
Tiputamme NooZin treenikselle nukkumaan, D on mukava ja heittää minutkin kotiovelle. Nyt on aivan parasta päästä kotiin! Omaan sänkyyn. Keikka oli vitun kova!! Huomenna se on paras!!
12.3.2011, Bar Bäkkäri, Green Room, Helsinki.
Herään aikaisin. Haluan olla Illuusian kanssa. Peikko aikaa, jotkut sanoo sitä laatuajaksi. Sama asia meille. Me ymmärrämme toisiamme, olemme vähän kuin yhtä, jotkut sanoisi. Peikko kieli on omansa.
Vietän normaalia ihana arki aamupäivää kunnes lluusia lähtee arkiseen työhönsä, lähden saattamaan hänet pienen matkan josta poikkean sitten kauppaan ja sieltä pesään nukkumaan lisää takkuja päähäni. Tämä oli suunnitelma, se kariutuu ennen lähikaupan pihaa, se on Siwa. Peruspaskainen pieni läävä johon puistattaa aina mennä. Nyt en pääse edes sisälle, puhelimeni soi. Se on Kunt. Hän kertoo että V For Violence peruu tämän iltaisen keikkansa, Janysz on edelleen kyvytön tekemään muuta kuin kirjaimellisesti suoltamaan paskaa perseestä ja visvaa suustaan. Tauti on tosiasia. VfV ei halua soittaa ilman bassoa, vajaa miehitys on aina vajaa miehitys. Ymmärrän. Ilmoitan asiasta Hauptmannin deelle. Sykin puhelimessa kaupan pihassa puolituntia, ihme ettei poliisit korjaa minua talteen mahdollisena ryöstäjänä, joko niitä ei kiinnosta että se kauppa ryöstetään, tai kaupan henkilökuntaa ei kiinnosta että ne meinataan ryöstää. En aio ryöstää kauppaa mutta tajuan ulkoisen habitukseni kertovan jotain täysin muuta, huppuun sonnustautuminen ei aina kannata. Ja käsiaseenkin olisin voinut jättää kotiin.
Saamme kuin saamme asioita ratkottua. Tapaamme NooZin kanssa lähistöllä josta suuntaamme CCG kaivokselle, treenikselle. Joudumme siis pakkaamaan omat backlinet. Kunt on reilu ja ajaa J.Salon kanssa Kuntin pakulla meidän kyydissä olevat kamat meille, pakkaamme loput pakuun ja saamme täyden varustuksen hetken pelossa ettemme saakkaan.
Iltamme täyttää spektaakkeli, Kunt tulee soittamaan meille perkkusioita, Jay Tan ja Kock featuroivat DIYM biisissä setin lopussa, ja J.Salolla on kaasunaamari, hän on DIYM-Boy tämän illan. Hetken vitutus ja pelko muuttu helpotukseksi, tästä tehdään vitun kova setti tästä illasta!!
Lojumme NooZin kanssa treeniksellä, vaihdan rumpuihin kalvoja ja juon toista rockstaria jo tämän päivän aikana, en ole syönyt vielä mitään. Toimii! Elämäni eliksiiri, Rockstar Energydrink! Katselemme parin edellisen keikan drumcam-kuvaa, olen jopa itse lpeä itsestäni, se on jumalauta sirkus, rumpusirkus, olenhan kasvoiltani klowni ja pelle, klownipeikko. Äitipeikko olisi ylpeä, siksi hän lepääkin käsivarressani.
Myös Bunny saapuu luolaan. Kaivautui kolosta ja siirtyi luolaan, meidän Bunny. Syöksemme paskaa joka rööristä kunnes Kunt ilmoittaa olevansa lähellä. Pakkaamme pakun ja hyppään kyytiin, Bunny ja NooZ liikkuvat julkisilla. Juomme Kuntin kanssa laatikkovalkkaria ja jaloviinaa, J.Salo ajaa. Keikkareissu on keikkareissu vaikka matka olisikin kaupungin sisäinen!
Perillä bäkkärillä purku on nopea. Paikalla on talon tekniikka, puitteet ovat aikalailla mainiot meille. Äänentoisto huippuaan. Kamat kasaan ja soundchekkiin. Kestää hetken. Toisen. Alamme soittaa, katson Kunttia jonka perkussiokioski on vieressäni, vittu,, NYT, JYTISEE! Chekki on pitkä. Turhankin.
Saamme sen kuitenkin jotenkin ohitse, muiden säätö on ärsyttävää. Peikko pärjää kun korvanapeista kuuluu "ti tu tu tu ti tu tu tu etc". Jänis tarvitsee sitä, toinen tätä, yksi sitä ja jne. Noh, keikalla on oltava kaikki bueno, joten ymmärrän sen!
Haen Illuusian seuraamme. Ilta alkaa jännittää hyvissä ajoin. Ensimmäistä kertaa jännitän oikein tosissani, takut tutisevat päässä ja kädet hikoilevat kylminä. Tarvitsen rauhoittavan shotin, se on jägermeister. Tekee gutaa mutta ei auta jännitykseen, voipaska Tiedän sen menevän hyvin, mutta luonto on peikon luonto, kärsin kusihädästä vähän väliä, käyn yleisön läpi kusella kerran, kaksi kertaa kusen takahuoneessa tuoppiin ja jätän ne lojumaan.
VfV astuu ilman Jantszia lavalle ja ilmoittaa ettei esiinny tänään, Kunt perkussioiden taakse. Intro-nauha lähtee pyörimään, astelen lavalle, näen lavalta huonosti, valot tulevat suoraan silmiini enkä näe muutamaa eturivin ihmistä pidemmälle. Etsin katseellan Illuusia. En näe mutta kuulen että porukkaa on, ei auta, katson taustanauhalaitetta, sen näytössä lukee "01, Intro". Tästä se lähtee, kun painan playta hetkeni rumpusirkuksen Bon Jovina alkaa, vispaan kuin hullu, koska olen hullu. Kunt on vieressäni, tajuan että vittu tästä tulee mahtavaa! Intron keskivaiheissa NooZ ja Bunny tulevat tutusti lauteille. Jatkan, huidon ja kiemurtelen, olen sekaisin. Intro päättyy, fiilistelen symbaaleja, kuulen kuinka yleisö reagoi, en näe mitään kuin valoa, mutta kuulen että ihmisiä on paikalla. Palkitsen heitä runsaasti, työnnän käteni muniini, hieron palleja, nostan käden housuista, nuolaisen sitä ja sylkäisen pallihikisen sylkeni kaaressa yleisöön.
Taustanauhelaite, biisi 2. Kun painan playta tiedän että sitten lähtee, kaikki muuttuvat sioksi, PIGS!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti